torstai 23. helmikuuta 2017

viikon varrelta




Vokkaaminen on  tällä hetkellä mieluisin tapa valmistaa sapuskaa.


Vierailin tällaisen hurmurin Ukko Matikaisen luona.



Alkuviikosta oli jo mukavan "keväinen" ilma ja puiden alusetkin oli sulaneita,
mutta tuo eilinen hiton lumimyrsky vei kevätfiilikset kokonaan.



Ihan nälkä tulee kun katselee ( ja muistelee) tekemiäni eväitä.
Koirulit tykkää ihan himona tuosta porkkanasosekeitosta vaikka siinä maistui inkivääri.
Ja Amore ottaa mukisematta jokailtaisen kipulääkkeensä tuohon sosekeittoon sekoitettuna.



Tuo viimeisin lumimyrsky keskiviikkoillasta ttämän päivän iltaan oli aikamoinen. Taukoa lumisateesta taisi olla pari-kolme tuntia, minkä käytin tietenkin pihan lumitöissä.
Ja kaiken lisäksi niksautin selkäni kun lapioin aura-auton portin eteen tuuppaamat lumet.
Illan olen siis maannut lattialla kun lonkka on niin  pirun kipeä, ettei istuminenkaan onnistu.

Onneksi on tuo aidattu piha, minne voin koirat päästää iltapissalle.
Ei oikein innosta (ei kykene) lähteä könyämään lenkille.



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

tuplasti



Edellisessä postauksessa kerroin maanantaisesta vierailusta
koirien kanssa Vesijärven rannalla.

Jotenkin vaan silloin oli mieleni tulvillaan onnellisuutta, 
sillä katseeni kohdistui taas kerran sydämeen - maassa jäiseen lumeen uppoutuneeseen  kiveen, 
Tuskinpa se olisi ollut sydämen muotoinen jos olisin sen kaivanut ylös, mutta jätin sen paikoilleen ja tovin sitä ihailin - varjellen kuin pientä aarretta etteivät koirat ruiki sen päälle. 
Toivottavasti joku muukin huomaisi sen pienen kauneuden.

Takaisinpäin autolle kävellessä oli aurinko jo sulattanut osan kävelyreitistä ja maa oli likaisen loskainen. Kaikki loska ei kuitenkaan ole vain pelkkää likaa, se voi olla myös taidetta, niin kuin tämä näky. Minä näen siinä aivan selvästi sydämen, joku muu näkee siinä jotain muuta tai pelkän loskaläntin. 
Olen kyllä onnellisessa asemassa kun luoja  suo minulle näitä pieniä luonnon ihania sydämellisiä hetkiä. Pieni on kaunista, kun vain ihmiset kykenisivät kiireiltään  näkemään pienet luonnon ihmeet.

Lähetän sinulle tänään kaksin verroin rakkautta ja onnea päivääsi.


torstai 9. helmikuuta 2017

ihana aurinko


Torstaina  9.helmikuuta


Kylmä aurinkoinen pakkaspäivä.

ennen en oo ikinä



. . .  voittanut missään arvonnassa,
mutta nyt kävi tuuri.

Naamakirjassa (fb) oli ollut kysely mieleisestä huulipunan väristä,
merkkasin oman mielisävyni ja siirryin  lukemaan toista juttua.
Eli siis unohdin koko jutun sen jälkeen.


Muutaman päivän kuluttua edellä mainitun fb sivun julkaisi tuli puhelimeni näytölle tuollaisen kuvan kera. Ja oli teksti "arvonta suoritettu", ja kuvassa oli mun nimi.

Hieman menin  hämilleni asiasta - en ollut edes lukenut, että kyseessä on arvonta.
Ja niinpä sain yksityisviestinä kyselyn osoitteestani mihin huulipunapalkinnon voi lähettää.

Ihan huippujuttu kun kerrankin onnistuin voittamaan
- vaikka en huulipunia edes käytä.






maanantai 6. helmikuuta 2017