lauantai 30. syyskuuta 2017

mihin syyskuu katosi



Puutarhasta sain aika kivasti vihanneksia ja marjoja omaan käyttöön
ja pojalle sain tehtyä mehuja.



Kyllä omat kurkut ja tomaatit maistuvat parhaimmilta.



Innostuin kokeilemaan inkiväärin kasvattamista
ja yritän saada ne talvehtimaan ensi kesään.



Myös avokadon taimet näyttävät lupaavilta,
saa nähdä selviytyvätkö talven yli.



Tänä syksynä notkuu pihlajat marjoista,
mikähän on tulevan talven lumitilanne kun marjoja on noin paljon.



Pihassa on kukat ja pensaat kukkineet ja piristäneet mieltä.





Saisinkohan tämän keijunmekon talvetettua,
kukka lähti kasvuun vasta elokuun puolella
- parempi myöhään kuin ei milloinkaa ....




Hurttavankkuri joutui pajalle kahteen kertaan, onhan se jo vanha ( -02 ), 
mutta tykkään siitä kovasti ja koirien kanssa matkaamiseen oiva peli.


Maisemat meillä täällä Vääksyssä on upeat,
kyllä silmä / sydän lepää niitä ihaillessa.
Saimme myös 3 viikkoa sitten uuden perheenjäsenen Lanzarotelta.
Hänestä tulee juttua enemmän Tassujengi-blogiin.


 Ilta-auringon kauneutta,
henkeäsalpaava näky.



Aurinko ei enää paista pihaamme kuin hetken aikaa päivästä.
suuret puut kunnan tontilla peittävät jo auringonsäteet.




Kesä on ohi, sumu valtaa maiseman illasta aamuun.

Näkemiin kesä ja syyskuu!




Ikävä sydämessä



Blogi on ollut jonkin aikaa karanteenissa.
En ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen enkä kuviakaan ole laittanut, vaikka onneksi jonkin verran olen niitä räpsinyt.
Elämä on ollut jotenkin tuuliajolla,
päivät kuluneet liian mopeasti aamusta iltaa ja voimavarat ylimääräiseen olleet rajallisia.

Kaikkeen tähän vaikuttu rakkaan Amore-vanhuksen kuolema toukokuussa.
Hänen menettäminen tuntui todella raskaalta, suru oli suunnaton ja sydän huusi kivusta.
Ensimmäinen kuukausi oli raskainta, vaikka onhan meillä kaksi muuta koiraa.
Amoren kanssa ehdimme taivaltaa yhteistä matkaa lähes 14- vuotta.
Pitkä aika kasvaa yhteen ja oppia lukemaan toistemme ajatuksia.

Paljon on kesän aikana tapahtunut
ja lupaan käydä kirjoittamassa säännöllisemmin,
mutta tässä vielä kuva rakkaastamme hänen viimeisenä päivänä 
ennen kuin saatoimme hänet sateenkaarisillalle.




maanantai 7. elokuuta 2017

kasvihuoneessa ja valkolehdokki



Kasvihuone on talven jäljiltä onneksi vielä pystyttä.
Kattoikkuna tosin kevään myrskytuulissa irtosi pari kertaa ja on nyt fiksattu pysymään koko ajan kiinni. Kylmä ilma tulee siitä sisälle ja jouduin kylmänä kesäkuuna pitämään siellä hallaharsoja sekä polttamaan siellä kynttilöitä ettei taimet palellu.



Juhannuksen jälkeen löydettiin meidän lähimetsästä vuosia etsimämme  VALKOLEHDOKKI,
Ollaan niin happy löydöstämme.
Kukan tuoksu oli jo hiipunut, mutta ensi vuonna osaamme ajoissa etsiä kyseiset kukat,
sillä valkolehdokin tuoksu on niin huumaavan barfyyminen.




sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kyläkauppa

Meillä täällä Vääksyssä on Ranskalainen kyläkauppa missä  on  laaja valikoima ostettavaa hilloista ja erilaisista limonaadeista vaatteisiin. Taitaa olla yksi suosituimmista nähtävyyksistä kanavan ja Lauran kaupan lisäksi.

Silloin kun me alettiin käymään Helsingissä asuessamme koirien kanssa Vääksyssä päiväretkillä oli kyseinen rakennus myynnissä. Silloin haaveilin perustavani siihen  aamiaismajoituksella toimivan yöpymispaikan koirakoille - siis turisteille joilla on reissussa mukana koiria.
Olisimme retkillämme yöpyneet, mutta silloikaan Vääksyssä ei saanut viedä koiria yöpymispaikkoihin. Jouduimme siis aina palaamaan samana päivänä reissuilta kotiin stadiin.

Syksyn ensimerkit

Kyllä se on surullista kun kunnon kesä ei ole vielä saapunut ja jo löytää ensimmäisen keltaisen lehden.