kuukausikatselmus

*   *   *

sumuisin silmin . . .

aloitin tämän maanantaiaamun.

Taisi olla vielä unihiekkaa silmissä.

Ihanan hiljaista

- pimut tuhisevat vielä fällyjen alla.

Ulkona harmaata, viimeisetkin lumirippeet on sulanut,

tuulee kovasti - ei kuitenkaan sada vettä.

Kyllä tästä ihan hyvä päivä tulee.

Nuo ihanat karvakorvat saavat heti aamusta hyvälle mielelle,

- kunhan kolautan tiettyä kippoa .... :-)

*   *   *

se ensimmäinen

*   *   *

väliaikaista

*   *   *

Ensilumi - tänä vuonna

*   *   *

viime vuoden ensilumi

6.marraskuuta 2014

Nyt ollaan jo jäljessä.

*   *   *

14 kuvaa marraskuulta

Ruukussa oleva elämänlanka on jo kuihtunut. mutta mullan mukana tullut siemen on kasvattanut palavarakkaus-taimen. Istutin sen kukkapenkkiin.

Paljon pudonneita lehtiä.

Punajuuria on vielä kasvulavassa, osa niistä on risujen alla suojassa kylmältä.

Vielä löytyy pieniä aurinkoja, mutta tuskin jaksaa aueta .

Orvokit on selviytyjiä.

Eteisen lämpölattian lämmössä kypsyvät chilit.

Kirpparilöytönä peltitaulu.

Aamulla on kiva laittaa lämpimät villasukat jalkaan.

Lehtikaalit ovat parhaimmillaan, eikä kotilot ole enää niitä nakertamassa.

Myös persiljaa löytyy vielä napsittavaksi, samoin kuin salviaa ja oreganoa.

Paljon märkiä tassunjälkiä.

Koirulaiset pakenevat kuistille suojaan kun emäntä komentaa ulos pissalle.

Mitenköhän nopeasti nuo sydämet ruostuvat - olen hurahtanut ruosteisiin koristeisiin.

Märkää ja harmaata - päivälläkin.

Jo toisen kesän ulkoillut muratti pitäisi saada talvetettua sisällä. Viime talven säilyi, mutta  aikaisemmat muratit olen onnistunut tappamaan - ilmeisesti kastelin niitä liikaa kerrostalossa asuessani.

*   *   *

silti jotain kaunista

Kaikella on aikansa

joka syksy on märkää, sateista 

- niinhän se kuuluu olla.

*   *   *

hullun hommaa

Vesisateessa kärräsin pari kottikärryllistä lehtiä kompostiin.

Sain silppuavan lehtipuhaltimen, mutta eihän sitä vesisateessa voi käyttää.

*   *   *

6 viikkoa lusittu

Kipsi poistettu ja 

6 viikkoa stadissa kärsitty.

Yksin täällä Vääksyssä en olisi millään kolmen koiran kanssa pärjännyt.

Onneksi on tuo stadin kämppä. Miehen ollessa siellä viikot töissä, oli mahdollisuus olla siellä passattavana ja hänen kontolle jäi koirien ulkoilutus.

Ja tietys ystäväni E käytti pimuja päivisin lenkillä.

Minä nautin valmiista ruoasta ja sain kerättyä kiloja vartaloon

 - ja ikävöin ihan mielettömästi maalle.

Viikko sitten kipsi poistettiin ja nyt nautitaan maalaismaisemista jälleen.

Eilen tein ekan kävelylenkin yksin koirien kanssa.

Autolla ajettiin rantaan ja käveltiin tuo (pitkä) suora ilman kainalosauvaa.

Päivisin käydään koirapuistossa purkamassa energiaa.

Tästä se lähtee ... 

puoli vuotta nilkkatuki tukemassa, ettei pääse nilkka uudestaan nyrjähtämään,

ja armotonta treenausta sekä fyssarikäyntejä.

*   *   *