maanantai 26. tammikuuta 2015

Vääksyn valosilta





Näihin tunnelmiin
levollista iltaa kaikille.



*   *   *



terveellistä





Tykkään juoda mustaherukkamehua kylmänä - tietenkin myös kuumana kun oon kipeä.
Onneksi sitä on vielä itse tehtynä reilusti jälkellä.

Toisin on pinaatin laita - itse kasvatetuista on jäljellä enää yhteen lettutaikinaan.
Täällä maalla olen tehnyt pinaattijuttuja huomattavasti enemmän kuin edellisvuosina kaupungissa asuessani. Onhan siihen vaikuttanut myös sekin, että oon siirtynyt enemmissä määrin syömään kasvisruokaa. Se on vain tuntunut oikealta vaihtoehdolta, on täyttävää ja maistuu jopa hyvälle.
.
Sipulit loppui vuodenvaihteessa, ruohosipulia vielä onneksi jäljellä.
Ensi kesänä on siis kasvatettava pinaattia  ja sipulia enemmän.


*   *   *



Nyt jo . . . ?





Eihän tämän vielä pitäisi innostua kukkimaan.



*   *   *

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

perjantai 23. tammikuuta 2015

tiistai 20. tammikuuta 2015

lahjat itselleni / pelakuun siemenet



Olen lueskellut . . .


Alennusmyynnistä tilasin itselleni synttärilahjaksi itselleni kirjan,
mistä olen haaveillut kauan.



Lisäksi joululahjaksi myöskin itselleni tilasi tämän lehden.



Lisäksi olen kerännyt viime kesänä kukkineen pelakuun siemeniä.
Mahtaakohan ne itää ollenkaan . . . ?


ps. Tein myös ihan mielettömän hyvää suppilovahvero-risottoa.


*   *   *



maanantai 19. tammikuuta 2015

puita ja tuoretta kalaa



Tässä taannoin . . . 


 tilasin peräkärryllisen puita paikalliselta, lähes tulkoon naapurilta.



 Häneltä löytyi tuntia aikaisemmin Vesijärvestä nostettua kalaa.
Ostin siltä seisomalta häneltä 1,5 kg:n kuhan 7 €.lla. Sanoin haaveilevani ahvenista ja hän lupasi soittaa, kun verkoista nousee toivomiani "mukavan kokoisia" apporoita.



Sisukset pois ja itse kasvatettua tilliä ja rosmariinia mausteeksi.
Kyllä kelpasi Urpulan emännän Emmrdalea katsella ja napostella sormiruokana vasta paistettua kalaa.


Nää on niitä onnen pieniä hetkiä.


*   *   *




sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vierastyövoimaa




M tuli stadista yökylään ja pääsi heti ruumiilliseen työhön , kun kipeän ranteeni vuoksi oli lumityöt jäänyt kesken. Kyllä autolla pihaan pääsi, ei sitä lunta niin paljon pihalla enää ollut, mutta pienoista siistimistä vielä riitti.

Hän toi koirulaisille lahjat, mitkä kesti ehjänä tasan vartin.
Tykkäävät kovasti vinkuvista leluista - saalistajia, äänettömäksi pitää saada.


*   *   *



tiistai 13. tammikuuta 2015

Rakastan / keittiönäkymä





Rakastan niin tätä näkymää keittiön ikkunasta portille.
Rakastan lunta ja nyt sitä tänne Päijät-Hämeeseen on satanut.
Rakastan asua tässä talossa.
Rakastan jopa näitä kylmiä talon nurkkia ja tuulen huminoita seinissä.
Rakastan pihaa, pihasaunaa ja Vääksyn pientä kyläyhteisöä.
Täällä on niin kaunista, jopa piiskaava lumipyry ei saa mua lähtemään täältä pois.
Kiitos rakas mieheni, kun teit tästä mahdollista!


*   *   *


tiistai 6. tammikuuta 2015

Kauppareissun aikana tapahtuu



Mitä meillä kotona tapahtuu sillä aikaa kun käyn kaupassa ?


Useimmiten koiraset taitavat nukkua,
mitä nyt välillä olkkarin ikkunasta kyyläilevät ohi kävelijöitä
ja todennäköisesti Selkis haukkuu niille.  
Amore alkaa ketjureaktiona ,haukkumaan kun luulee jonkun tulevan meille kylään.
Mutta todennäköisesti lähinnä koirat nukkuvat sillä aikaa.


MUTTA, sitten taas toisinaan . . . 


Vierashuoneesta löytyi kiinnostava kori täynnä kiinnstavia juttuja.
Todennäköisesti kyseessä on ollut Selkis ja mamille tuoksuvat vaatteet.

PS. Jos syyllinen olisi ollut Amore, 
olisi tuo edessä oleva lapanen purtu rikki.


*   *   *





Loppiainen ja pakkasta piisaa





Mittarissa  -14,4 astetta, mutta
aurinko, 
tuo ihana näky pimeyden keskellä.
Nyt taas jaksaa - tulee sitten taivaalta vaikka pikku-ukkoja.

Leppeää Loppiaista 
- kevättä kohti mennää rytinällä.



*   *   *





lauantai 3. tammikuuta 2015

Uusi Vuosi ja häntäluu hellänä




Mä olen kyllä niin tapaturma-altis ihminen, että ihan pelottaa tämä tuleva vuosi.
Ei ehtinyt tätä vuotta kulua kuin kaksi tuntia, kun koiria viedessä pikapissalle pihalle
lentää mätkähdin pihalla persuksilleni.

Alitajuissani varoin päätä ja käsiä, joten kankkuhan se ekana otti kosketuksen jäiseen vesilätäkköön.
Totuushan on se, että selvinpäinhän sitä kaatuessaan satuttaa. En siis tässäkään tapauksessa voi syyttää humalatilaa.
Pari päivää mies ulkoilutti koiria, kun ei kävely ilman kipua onnistunut. Tänään oli tehtävä valinta, lähdenkö miehen mukana stadiin, vai pärjäänkö koiralenkitysten kanssa täällä Urpulassa.
Täytyy myöntää, että tuskallisia nuo lenkkeilyt on, mutta periksi en anna.


Näihin tuntemuksiin ja fiiliksiin
turvallista tätä vuotta teille kaikille.



*   *   *