Eräänä heinäkuun päivänä,
koirien kanssa lenkillä ollessamme
havaitsin kuumalla asfaltilla rohkean surenkorennon, joka ei lähtenyt karkuun meidän laumaa.
Pysähdyin ihmettelemään ja tarkastelemaan moista rohkeutta, kunnes tajusin, ettei korento liiku laisinkaa. Siihen kuumalle asfaltille hän oli päättänyt maallisen vaelluksen.
Hauras, kuivunut pieni korento.
En voinut jättää sitä siihen autojen murskattavaksi, vaan nostin tien reunaan lehdelle ja toivotin mielessäni hyvää matkaa.
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti