iloa ja rakkautta

Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta 💗

Tulevana vuotena
2019

toivon iloa ja rakkautta juuri sinulle 💖

Vuoden viimeinen päivä

Mitähän tänään syötäisiin . . . ?

Ämmälänhaka - Vääksy

Ämmälänhaka - Asikkala - Vääksy

Iltapäivän hämärtyessä kavelyllä koirien kanssa.

Valoa aamuun

joulun jälkeen alemyyntiä

Joulukoristeet -50%

Olen niin iloinen kun huomasin  kylän S-marketissa alennusmyynnissä olevat joulukoristeet.
Olihan siellä joulukoristeita ja jotain tonttujuttuja, mutta nämä puuhelmikoristeita olin hypistellyt jo ennen joulua. 

Silloin ne oli hinnaltaan 3,95 euroa kappale - sydämen- ja tähden muotoisena (punaisena ja valkoisena). Nyt olivat siis puoleen hintaan, joten ostin 4 valkoista puuhelmisydäntä alle 8 euroa. Ostin valkoisena siksi, että niitä voi käyttää muulloinkin kuin jouluna.

Tarvittaessa ne voi muotoilla vaikka pyöreään muotoon
- puuhelmet ovat siis pujotetturautalankaan.

Tänä vuonna meidän ruokapöydän joulukukat oli punaisia pieniä neilikoita.

Lintulaudalla

Tanssahtelua lintulaudalla.

Pahimmat pakkasen on toistaiseksi väistyneet,
mutta nälkä on linnuilla edelleen.

Vasten auringonlaskua

Metsässä on vaan niin kaunista.

Ja etenkin tänään maailma näytti erityisen kauniilta.

sydän samalla polulla

Jouluyö

Kun aatto vaihtui jouluyöhön istuimme kahden katsellen Titanic -laivan kohtalosta kertovan elokuvan.

Pari päivää sitten Indonesiassa tsunami tuhosi lukuisien  ihmisten unelmat ja elämän.
He ovat olleet ajatuksissani tänä jouluna. Kiitollisena olen katsellut tähtiin  ja ajatellut kuinka onnekas olen ollut kun olen syntynyt tähän elämään Suomessa ❤

ja jouluaatto saapui

Hyvää Joulua 💖
Merry Christmas 💖

Feliz navidad 💖

💗   💗   💗

23. päivä kohti joulua

Vegeä joulupöytään.

Tein kokeeksi ensikertaa seitankinkusta aterian porkkanalaatikon kanssa.

Tarkoitus olisi syödä tuota muiden jouluruokajuttujen kanssa.

Appiukolle ja pojalle valmistan pienen kinkunv(vaikka en olisi halunnut sitä ostaa.
Appiukko on jo 90 vuotias ja niin kauan kun hän on tällä maankamaralla pyrin tekemään hänen mieleisen jouluaterian. Mieheni ei syö porsaanlihaa, joten hän syö kanaa. Meillä on siis monenmoista pöperöä tänä vuonna ruokapöydässä 😌

Omassa ateriassani on siis kyse vegaanisesta vehnäproteiini-kikhernevalmisteesta.

Valmistaja on

Vegem Oy,
Kolismaankatu 1
333oo Tampere

www.vegem.fi

Olen nykyisin vahvasti kääntynyt vagaaniruokailun suuntaan.

22. päivä kohti joulua

Sairastelujeni vuoksi en ole päässyt joogaan moneen viikkoon.

Tänään oli tämän vuoden viimeinen, ylimääräinen tapaaminen

joogasalilla.

tunnelma oli kohdillaan jo pihalle saapuessa.

Kyynel tuli silmään siitä onnen ja rauhan tunteesta kun ensimmäisenä saavuin kynttilöiden odottamaan saliin - tunnelma oli niin . . .  💜

Joogailun jälkeen oli tarjolla vielä glögiä ja joulupuuroa levollisen tunnelman kera.

21. päivä kohti joulua

Iltareissu stadiin.
Käytiin Kulttuuritalolla konsertissa sekä haettiin poika mukaan joululomalle Vääksyyn.

Lähtiessä oli pimeää ja yöllä kotiin tullessa oli vielä pimeämpää. Tosin lumipyry aiheutti pienoista lisäzuumausta kuskille.

Olikohan nyt vuoden pimein päivä . . .
Kevättä kohti ollaan menossa.

20. päivä kohti joulua

Illassa oli tunnelmaa ja taikaa.

Asikkalan seurakunta on kuulema perinteisesti joka joulukuu järjestänyt nuotiolauluillan lähimetsässä.  Tänään oli pakkasta oli -6 astetta, sellainen kirpeä pakkanen.

Pakkasin reppuuni varmuuden vuoksi huovan, varahanskat ja istuinalustan sekä termospullollisen sitruunateetä. Pukeuduin tuplakerrastoon, paksuun toppatakkiin, paksuun huiviin ja huovutettuun hattuun. Mukaan tuli myös taskulamppu ja lyhty.

Hain uuden ystäväni Sannan mukaan ja suuntasimme kohti loimuavaa nuotiota.

Ilta oli taianomainen ja levollinen.

Kiitos Sanna seurasta 💖

19, päivä kohti joulua

Lumisade jatkui lähes koko päivän.
tykkääs suunnattomasti lumesista maisemista,
olen talven lapsi.

Tänään kävin aivan yksin kääntymässä Kanavalla.
Toisinaan pienikin rauhallinen kävelytuokio yksin antaa suunnattomasti 

lisää voimia jaksamaan loppupäivän velvollisuudet.

Kanavalla oli lumista ja rauhallista,
vain muutama kävelijä ja hekin kanavan toisella puolella.
Sain todellakin olla rauhassa, vaikka mielelläni usei jäänkin toviksi juttelemaan vastaantulevien kanssa.Täällä on mukavia ihmisiä ja aina jotain jutuntynkää löytyy höpötettäväksi.

Kun appiukko oli ruokittu lähdettiin pikavisiitille kahden muksun luokse
ja vietiin Korvatunturin tonttujen paketteja ( tosin toistaiseksi vielä varastoon piiloon ).

Kauppareissu Lahden Karismassa oli "päätä huimaava" - väkeä oli hieman liikaa meikäläisen mielelle. Piti kuitenkin käydä ostamassa koirien raakalihaa, tai tarkennettuna Pandolle, sillä hänellä on erikoisruokavalio mitä ei tavallisista ruokakaupoista saa. Pitää olla vehnätön ja lihoista vain poro, peura, hirvi ja hevonen ei aiheuta allergisia oireita. Tulee kalliiksi kun normilihat ei sovi - mutta mitä ei rakkansa hyväksi tekisi. Olisihan niitä Hyperallergisia kuivapapanoita, mutta mieluiten tarjoan oikeata ruokaa ( lihaa sekä riisiä ja kasviksia ).
Ja tietenkin puruluita ei tälle koiralle löydykkään kuin hyvällä tuurilla eläintarvikekaupoista.
Tänään löysimme hevosen nahasta tehtyjä liuskoja mitä prinsessamme voi jyrsiä.
Olen siis tyytyväinen, nyt on Pandollekin jouluksi ja tämän vuoden loppuun ruokakuppiin sapuskaa.

Kiitos tästä päivästä.

18. päivä kohti joulua

Aikaiset vieraat.

Kävin ruokkimassa linnut, ennen kuin päästän koirat pihalle aamupissalle.
Nyt kun on pumpulinen lumipeite pihalla, niin näkee aikaiset vierailijat.

Jo vuosia on pihamme läpi kulkenut kissa toiselle tontille. Jäljet alkaa portilta, kulkee talon seinää pitkin aidan reunasta pihan perimmäiseen nurkkaan. Loikkaus aidan yli ja hän on poistunut pihaltamme.

Ja koiramme on vauhkona, pisulle meno unohtuu kun nenät maata raahaten kolmikko nuuhkii tontin vierailijat. Onneksi eivät hyppää aidan yli jälkien perään.
Ja tämä toimitus toistuu joka ikinen aamu.
En tiedä onko kyseinen katti palaamassa yöjuoksulta kotiin, vai matkalla päivätansseihin - meidän tontin läpi hän jokatapauksessa oikaisee.

Pihalla näkyi myös lukuisia hiirenjälkiä lintujen ruokintapaikalla.

17. päivä kohti jouluun

Tasan viikko jouluun.

Tämän päiväinen lumisade toi jo  hippusen toivoa valkoisesta joulusta.
Joulun tunnelma on ollut kateissa,
en vieläkään ole löytänyt joulukoristeita ....
Ovat jossain tuolla saunakammarissa remontin alta siirretyn tavarapaljouden seassa.
Eikä taida olla energiaa siirtää kaikkia tavaroita ensin ulos ja siirtää takaisin sisälle suojaan,
jos edes löytyvät sieltä.  Joitakin laatikoita sieltä jo siirsin sisälle tulevaan ompelunurkkaukseeni.

Hävettää, kun en vain jaksa ryhtyä tuumasta toiseen.

Toivottavasti huominen jooga antaa energiaa,
taidan kuitenkin eniten tarvita sitä henkistä voimaantumista.

16. päivä kohti joulua

3.s adventti,

pitkät yhtäjaksoiset unet pitkästä aikaa,
hidas aamiainen,

koiralenkki kirpeässä pakkasessa,

kylkiluut edelleen kipeät yskimisestä,

takka tulille - talon lämmitystä

ja päivän kohokohta

Olen niin kiitollinen

kun Sanna pyysi mut mukaan sinne.

Asikkalan kirkko on niin kaunis

ja etenkin tänäilta siellä huokui rauha.

Olin onnellinen istuessani siinä ystäväni vieressä,

kuuntelin kauniita lauluja, lauloinkin mukana - olin tunteella mukana.

Olin onnellinen siitä, että paikalla oli ihmisiä,

mutta mun ei tarvinnut puhua kellekään - vain olla ja tuntea.

*   *   *

15. päivä kohti joulua

Kynttilänvalo ja kuppi kuumaa teetä.

Voimaannuttava tuokio,
kun voi aamulla rauhassa yksin kerätä tarvittavat energiat tälle päivälle.

14. päivä kohti joulua

Tänään on Korvatunturin tontut pyytäneet apua.

Neljälle ihanalle lapsukaiselle pitäisi paketoida joululahjoja.

Huomenna täytyy ostaa lahjapaperia, että saan homman tehtyä.

Kyllähän sen verran täytyy tonttukavereita auttaa.

13. päivä kohti joulua

ISÄ

13.12.1963 me jouduimme hyvästelemään sinut.

Äitini menetti miehensä,
minä, siskoni sekä kaksi veljeäni menettivät isän.
Minä olin nuorin, vain 2 vuotta ja 7 päivää vanha,

sisarukseni olivat 5v, 9v, ja vanhin veljeni 10 vuotta.

Äidille jäi neljä itkevää räkänokkaa elätettäväksi,
piti muuttaa pois isän työsuhdeasunnosta ja hankkia työpaikka,
että sai ruokittua nälkäiset suut.

Parhaansa hän teki,

ei meiltä mitään puuttunut - oli aina ruokaa ja puhtaat vaatteet.
Hankki jopa meille oman kodin - mutta kyllä sinua olisi tarvittu.

Olisin niin halunnut muista miltä tuntuu istua sinun sylissä,
tai laittaa kädet kaulasi ympäri tai
saada hyvänyön suukko poskelle.

Kaksi vuotta olit elämässäni, mutta en muista siitä mitään.
Kunpa edes unissa olisin saanut elää ne kaksi vuotta uudestaan.

Täytin viime viikolla 57 vuotta ja 55 vuotta olen ikävöinyt sinua.

Isä siellä jossain pilvenreunalla

minä rakastan sinua.

Matkaa isän haudalle on jonkinverran,
mutta me käytiin viemässä hänelle kynttilä ja tovin siinä hänelle juttelinkin.
Mieleni oli tietenkin surullinen, mutta samalla tunnen olevani lähempänä häntä
istuessani siinä (kylmällä) haudan reunakivellä.
Ikävä ei kuitenkaan vähene vuosien vierimisestä huolimatta.

12. päivä kohti joulua

Tämän päivän ohjelma näin aamulla pähkäiltynä.

Ensimmäisenä tietenkin on vietävä koirat ulkoilemaan,
tuskin jaksan vielä yksin lenkittää pidempään heitä - uskoisin, että koirapuistoon meno
helpottaa mua jaksamaan päivän muiden ohjelmien kanssa.

Seuraavaksi on käytävä ostamassa jokin pieni joulupaketti appiukolle
mukaan vietäväksi illan juhlaan.

Appiukkoni täytti loppusyksystä täydet 90v.

Onneksemme hän pääsi muuttamaan tänne Hämeeseen lähelle meitä,

ja näin ollen voimme avustaa häntä päivittäin.

Suunnitelmana siis on viedä hänet ensin parturille

ja sitten Asikkalan kunnan järjestämään vanhusten joulujuhlaan.

Lisäksi täytyy muistaa viedä joulukortit postiin,

vielä tämän päivän ne saa laittaa halvemmalla postimerkillä.

Ja juhlien jälkeen taas koirien ulkoilua ja ruokkimista,

toivottavasti itse muistan jossain vaiheessa syödä.

Katsotaan, jos saan jonkun kuvat päivän tapahtumista laitettua.

Kyllähän minä jokusen kuvan juhlista otin,
mutta tämä taitaa olla sellainen kuva josta ei tarvitse kysyä lupaa.

Ja avainhenkilö näissäkin juhlissa oli joulupukki.

Kyllä oli mukavat kemut ja seuralaiseni selkeästi nautti juhlista

- lauloi joululauluja sydämensä kyllyydestä.

Ja tarkoitushan oli saada hänelle hyvä mieli.

11. päivä kohti joulua

En tiedä mihin tämä päivä karkasi - aika vaan kului hurjan nopeasti.

Pitkästä aikaa sairastelun jälkeen ensimmäinen kävelylenkki koirien ja miehen kanssa.
Kyllä otti koville.

Kävelypolut oli jäiset ( onneksi oli nastakengät),
kylmä viima puhalsi kasvoihin, mutta sisältäpäin oli tuskan hiki
- voimat kyllä niin vähissä lähes kolmen viikon makoilun jäljiltä.

Yhtään valokuvaa en metsästä tajunnut ottaa,
enkä koko päivänä kuvannut muuta kuin meidän tyttöjen makoilua sohvalla.

10. päivä kohti joulua

Lintujen ruokkiminen on kivaa ja
lintulaudan vieraita on kiva katsella keittiön ikkunasta.
Nyt alkutalvesta normilintujen lisäksi on jo näkynyt pari närheä ja punatulkkua sekä fasaani.
Selkeästi eri linnut syö eri siemeniä
ja heittävät ne sapuskat ja kauran kuoret pois lintulaudalta mistä eivät tykkää.

Harmillista on vain se, että linnut myös sotkevat yllättävän paljon.

Tänään kun tultiin koirien kanssa kotiin,
oli tuo veijari kömpinyt lintulaudan (majamallisen) sisälle
ja söi lintujen siemeniä autuaan tietämättömänä siitä, että minä tarkkailin häntä.
Vasta kun  koirat haukahtivat, kurre kiipesi ylemmälle oksalle turvaan.

Nyt mä ymmärrän miksi lintulauta tyhjenee hyvin nopeasti.
Kurre taitaa olla meillä jokapäiväinen vieras.

9. päivä kohti joulua

Plussa asteilla mennään ja rippeet jäljellä eilisestä lumisateesta.

Hyvää 2. adventtia.

8. päivä kohti joulua

Saimme taas lunta valaisemaan maailmaa.
Tosin se saattaa jo huomenna olla sulanut, sen verran märkää se on
- mutta tänään luonto oli puhtaan valkoinen.

Meillä oli iltapäivästä siskontytön kanssa kiva yhteinen tapahtuma.
Vääksyn joogasalingissa oli Yinjoogaa Emilia Kujalan ohjaamana.
Sen vuoksi minulla oli toiveena parantua ja  aika hyvin mä sen 2,5 tuntia jaksoinkin, mitä nyt välillä sain yskänpuuskia - mutta hyvää se teki jäykistyneille jäsenilleni.

Kyseessä oli siis sellaista hidasta venyttelyä.

Tämä tapahtuma kestää kaksi päivää ja huomenna mukaani tulee eräs ystäväni.

7. päivä kohti joulua

Vuosikymmeniä mieheni lapsuudenkodissa ollut uskomattoman kaunis kuparilanppu valaisee nyt meidän ikkunassa.

Olen hyvin onnellinen tuosta valosta.

6. päivä kohti joulua

Itsenäisyyspäivänä 2018

Poltin kynttilöitä, ne rauhoittaa mun mieltä,
ne tuo jotenkin mun isän pilvenreunalta lähemmäksi.

Takka piti huolta, että talo oli mukavan lämmin.
Köllöttelin sohvalla koirat kainalossa ja katselin ensin tuntemattoman sotilaan
 ( kuinkahan moneskymmenes kerta)

sekä lämmintä glögiä siemaillen seurailin Linnan juhlia.

Odottelin josko vierailijana oleva Anna Puu esiintyisi . . .

Lämmöllä lähetin halauksia läheisilleni,
jotka muistivat syntymäpäiväni.

ps. Flunssa alkaa hiipumaan,
jonkin verran vielä yskittää ja nenä tuhisee
- mutta huomenna ajattelin lähteä käymään kaupassa.

Kiitos veteraanit vapaasta Suomesta !

5. päivä kohti joulua

Kierrätys kunniaan !

Tämän flunssaisen pariviikkoisen olen nenääni niistellyt vanhoihin lakanoihin
- ne on pehmeämpiä kuin nenäliinat.

Olemme tämän remontin aikana joutuneet karsimaan paljon "turhaa" ja ylimääräistä tavaraa pois.
Pieneen taloon ei  kertakaikkiaan mahdu kaikki 10 vuotta säästetyt kahden ihmisen tavarat.
Jopa edesmenneen Amore-pinserin  14 vuotta sitten repimät pussilakanat ja tyynyt+tyynyliinat tuli muuton yhteydessä stadista tänne.  Ihan älytöntä touhua - kyllä, HAMSTRAAJA - myönnän !

Mutta siihen on tullut muutos, siis pakostakin.
Nyt on iso kori täynnä riepuja, mitä käytetään milloin mihinkin ennenkuin heitetään roskiin.
Niillä on putsattu koiran oksennukset lattialta, putsatti takan luukkuja ja niinkuin nyt käytetty nenäliinoina.

Niinpä tänään uskolliset, monessa matkassa mukana olleet toistakymmentä vuotta vanhat gollegehousut tulivat määränpäähän - nenän niistämisräteiksi ja roskiin.

* Kierrätys kunniaan *

4. päivä kohti joulua

Ajattelin tätä joulukuun juttuasiaa sillä talalla, että olisin joka päivä lisännyt
kuvan  joulun ajan valolähteestä tai joulukoristeesta,
Ei se kyllä taida onnistua.

Meillä kun on ollut tätä taloremonttia pätkittäin, niin suurinosa tavaroistamme,
ennenkaikkea kaikki koristeet on vielä laatikoissa.

Pihasaunan kammari ja pukuhuone on kaoottisessa kunnossa.

Kovin helposti tuolta ei mitään tähdellistä löydä, etenkään joulukoristeita.

Jotenkin pitäisi ehtiä saada siivottua, sillä joulu ei ole mitään ilman saunaa.

Kunhan mä tästä taudista paranen, niin pistän hihat heilumaan.

Tälläinen kolmen tuikun kynttelikkö oli näkyvillä kirpparitavaroiden joukossa,

Olin yrittänyt myydä sitä 5 eurolla tuloksetta joten tuo saa jäädä kotiin.

Itseasiassa tuo on ainoa paikka missä kynttilät voi palaa ilman, että koirat polttaa viiksikarvoja.

Huomenna jos on terveempi olo, yritän mennä penkomaan tavaroita.